26.2.2010

Työkentelin vaihteeksi kahvilassa.

-valitsin söpöyttä ja uutta kiinalaista naiseutta kuvaavia kuvia - eipä niitä monta löytynyt
-kävin läpi pakinoita ja niihin liityviä kuvateemoja, mitä pakinan sisällöstä haluan painottaa kuvien avulla
-keskustelin sensuurista juuri kirjansa täällä julkaisseen ruotsalaisen kanssa. Ainakaan häneltä paino ei ollut vaatinut ennen kirjan painamista mitään sensuuriviranomaisen lausuntoa. Ei sillä että epäilisin kirjassani mitään herkkää olevan, kunhan haluan pelata varman päälle.

25.2.2010

Uhittelevasta saastepäänsärystä huolimatta pakotin itseni tekstien pariin. Luin, kirjoitin uusiksi, maistelin ja korjailin kolme tuntia.

-muokkasin yhdeksää pakinaa, ystävän vinkin mukaan yritin saada alkuja mukaansatempaavimmiksi.
-lähetin uudet versiot kielentarkastajalle, ehdotin deadlineksi 12.3. jolloin minullakin pitäisi olla kuvat valittuina taiton aloittamiseksi

Hyvä meininki.

24.02.2010

Ajatukseni karkailivat pois kirjan parista, en oikeastaan edistänyt sitä laisinkaan. Sen sijaan ideoin parin tunnin ajan kevään näyttelyä, päätin myös että sellainen tulee. Vaikkakin moiseen ryhtyminen saattaa viivästyttää taas kirjaa. Oih, mitä tehdä?

-kehittelin näyttelyn teemaa, jospa uskaltaisin ottaa ihmisen mukaan! Kiinalainen, millaisena hän minulle näyttäytyy.

-keksin mahdollisia aihepiirejä, ideoin teosten muotoa. En halua tehdä taas tauluja, aloin kallistua tyynyihin, joissa yhdistyisi valokuva ja kirjonta. Tai pelkkä valokuva. Yllä oleva pelikäsikuva inspiroi kovasti.

11.2.2010

Sain yhden sähköpostin ja yhden sähköpostiosoitteen.

Sähköpostitse tuli kirje kielentarkastajalta, joka halusi tietää aikataulun, että milloin tarkalleen haluan tekstit korjausehdotuksineen takaisin. Hui, iski epävarmuus siitä ovatko tekstini sittenkään edes valmiita. Siellä ne nyt kuitenkin jo ovat, joku on käyttänyt niiden lukemiseen aikaansa ja minä täällä toisella puolella maapalloa arvon niiden valmiutta. Tätä olisi ehkä kannattanut miettiä ennen lähetänapin painamista.

Saatu sähköpostiosoite on ruotsalaiselle painoalan edustajalle, joka työskentelee erityisesti ruotsalaisia asiakkaita palvelevassa kiinalaisessa painotalossa. Jotain tekisi mieli kysyä, mutten oikein tiedä mitä. Tuskin heiltä voi kysyä noin vain, että paljonko kirjan painaminen maksaa, jollei tiedä edes sivumäärää, sidontatekniikkaa, värien määrää, paperilaatua, siis mitään. Pitäisiköhän kokeilla painattaa heillä ensin vaikka vain postikortteja, niin näkisi kuinka yhteistyö ja hinnoittelu toimisi.

Viimeiset päivät ovat siis kuluneet ihmetellessä ja haahuilessa. Ei mainittavaa edistystä.

8.2.2010

Työskentelin tänään hieman kotosalla, enemmän taksissa ja lopuksi pitkään jalkahoidossa, yhteensä kolmisen tuntia.

-valitsin kuvia joissa hymyillään suoraan kameraan ja odottamista tai jonottamista kuvaavia otoksia sekä ruokailuun ja katukeittiöihin liityviä kuvia
-mietin pakinoiden otsikoita, miten ne voisivat luoda jännittävyyttä, herättää mielenkiintoa alla olevaan tekstiin

Pelkään kirjastani tulevan lattea yritys. Vaikka järkikin sanoo, ettei sillä oikeastaan ole väliä, tärkeintä on kirjan tekeminen ja valmistuminen, jotta voin hyvillä mielin siirtyä seuraavaan projektiin. Tämä ei suinkaan ole ainoa kirjaideani...

4.2.2010

Työskentelin tunnin yksin kahvilassa. Ajantaju katosi, kahvi jäähtyi.

-valitsin matkustamiseen liittyviä kuvia

Ystävällinen valokuvaajatuttu opetti Photoshopin alkeita. Keskustelua valokuvauksesta ja jalustoista.

3.2.2010

Jospa kirjanteko saisi hieman ryhtiä lokikirjasta...

Tänään olin työhuoneessa yksin, ei muita viuhtojia. Keskeytymätöntä keskittymistä lähes kolme tuntia:

- valitsin kuvia kolmeen aihepiiriin; punaista, koiria ja työskenteleviä ihmisiä
-sommittelin kirjan ja kuvien kokoja
-ideoin kevään näyttelyä, punaisten kuvien inspiroimana
-keksin kirjaprojektin lokikirjaidean