Uhittelevasta saastepäänsärystä huolimatta pakotin itseni tekstien pariin. Luin, kirjoitin uusiksi, maistelin ja korjailin kolme tuntia.
-muokkasin yhdeksää pakinaa, ystävän vinkin mukaan yritin saada alkuja mukaansatempaavimmiksi.
-lähetin uudet versiot kielentarkastajalle, ehdotin deadlineksi 12.3. jolloin minullakin pitäisi olla kuvat valittuina taiton aloittamiseksi
Hyvä meininki.
Arvaapas mitä mulle kävi eilen. Yhden kuvaprojektin deadline oli puolilta öin. Tuntia ennen kuin olisin ollut valmis katkesi nettiyhteys. Kaikki uurastus valui vessasta alas. Ihmeen rauhallinen olen asiasta ollut ja pitää vaan painaa eteenpäin uusin projektein.
ReplyDeleteMizyéna, no voihan. Mä olen oikein mestari jättämään asiat viimetinkaan, joten tuollainen voisi tapahtua hyvin tälläkin työhuoneella. Muistan erään kirjansidontakilpailun, jonka palautuspäivän olin muistanut väärin ja kun asiaan havahduin oli vajaa viikko aikaa ja sylissä viikon vanha vauva. Hihat heiluivat ja postitin kirjan vielä kosteana Ranskaan... Tosin tämä extrapikalähetys maksoi saman kuin jos olisin lentäen vienyt teoksen perille, mutten sitten lähtenyt passittoman rääpäleen kanssa lentelemään. Parempaa onnea seuraavaan projektiisi!
ReplyDeleteKuva kaunis!
ReplyDelete